Suvi Heinosen diplomityö Lohjan kaupungintalon uudelleenkäytöstä palkittiin tunnustuksella
Tuomaristo arvioi Aalto-yliopistosta arkkitehdiksi valmistuneen Suvi Heinosen työn Kerroksia kaupungissa: Monkolan mukautuvan uudelleenkäytön potentiaali yhteisöllisyyden, kestävyyden ja kaupungin elinvoiman tukena harvinaisen ilahduttavaksi kannanotoksi keskusteluun purkamisen vaihtoehdoista. Palkittu diplomityöntekijä kirjoittaa työstään, ja tuomariston arvio löytyy artikkelin lopusta.
teksti: Suvi Heinonen
Suvi Heinonen
Miten olemassa oleva rakennus voi saada uuden käyttötarkoituksen menettämättä identiteettiään ja merkitystään osana kaupunkia? Entä voidaanko arkkitehtuurin ja tilasuunnittelun keinoin samalla vahvistaa yhteisöllisyyttä ja synnyttää kaupunkiin uusia kohtaamisen paikkoja? Miten mukautuvan uudelleenkäytön sekä erilaisten joustavuuden keinojen avulla voidaan pidentää rakennuksen käyttöikää?
Näiden kysymysten ympärille rakentuu vuonna 2025 valmistunut Aalto-yliopiston arkkitehtuurin diplomityöni Kerroksia kaupungissa: Monkolan mukautuvan uudelleenkäytön potentiaali yhteisöllisyyden, kestävyyden ja kaupungin elinvoiman tukena. Työn konkreettisena kohteena on vuonna 1985 valmistunut Lohjan kaupungintalo Monkola, jonka tulevaisuus on noussut ajankohtaiseksi rakennuksen peruskorjaustarpeen ja kaupungin muuttuvien tilatarpeiden vuoksi.
Lohjan kaupungintalo kuvattuna elokuussa 2025 (vas.) ja suunnitelma Pohjolanmäen suunnalta kuvattuna.
Rakennuksen pitkäikäisyys ei tarkoita vain rakenteiden fyysistä kestävyyttä. Yhtä olennaista on rakennuksen kyky muuttua. Kun tilat ovat muunneltavia tai niitä voidaan käyttää useaan käyttötarkoitukseen, rakennus pystyy mukautumaan käyttäjiensä tarpeisiin ilman, että jokainen muutos johtaa mittavaan remonttiin tai pahimmillaan purkamiseen. Mukautuva uudelleenkäyttö onkin yksi keino nähdä olemassa oleva rakennuskanta lähtökohtana uudelle sen sijaan, että muuttuneisiin tarpeisiin vastattaisiin aina rakentamalla lisää.
Arkkitehtuurilla on keskeinen rooli siinä, miten yhteisöllisyyttä voidaan tukea, vahvistaa ja ylläpitää. Yhteisöllisyyttä ei voida suunnitella valmiiksi eikä ihmisiä pakottaa kohtaamaan toisiaan, mutta arkkitehtuurilla voidaan luoda kohtaamisille otolliset olosuhteet. Kulkureitit, näkymät, yhteistilojen viihtyisyys sekä julkisen, puolijulkisen ja yksityisen tilan väliset rajat vaikuttavat siihen, kuinka luontevasti ihmiset näkevät toisensa, pysähtyvät ja päätyvät vuorovaikutukseen. Erityisen tärkeitä ovat puoliyksityiset tilat, jotka mahdollistavat näkyvillä olemisen, mutta käyttäjän omilla ehdoilla.
1. kerros, näkymä näyttelytilaan ja rennoille työskelypisteille. Nykyiset punatiiliväliseinät on säilytetty.
Hybridirakennus tarjoaa tähän ratkaisun mahdollistaen näiden tavoitteiden yhdistämisen. Kun asuminen, työskentely, vapaa-aika ja kaikille avoimet palvelut sijoittuvat saman katon alle, rakennus ei palvele vain yhtä käyttäjäryhmää tai yhtä vuorokauden hetkeä. Erilaiset toiminnot tuovat rakennukseen jatkuvaa liikettä ja mahdollistavat kohtaamisia, joita yhteen käyttötarkoitukseen rajatussa rakennuksessa ei välttämättä syntyisi. Samalla tilojen käyttöaste voi parantua ja näin rakennus pystyy reagoimaan joustavammin myös tulevaisuuden muutoksiin.
5. kerros, jaettavat työtilat. Kerros erottaa uuden ja vanhan rakenteen toisistaan. Kantavien rakenteiden rytmitys määrittää tilojen arkkitehtonisen ilmeen, joka poikkeaa rakennuksen muista kerroksista.
Mitä paremmin rakennus pystyy mukautumaan muuttuviin tarpeisiin, sitä pidempään siihen jo käytetyt materiaalit, energia ja työ säilyvät osana toimivaa rakennusta. Olemassa oleva rakennuskanta onkin syytä nähdä voimavarana, jonka merkitys ulottuu fyysisiä resursseja pidemmälle. Rakennuksiin kerrostuu ajan myötä historiaa, muistoja ja paikallista identiteettiä, joita ei voida korvata rakentamalla uutta. Monkola on tästä hyvä esimerkki. Se ei ole vain betonirunko ja joukko toimistohuoneita, vaan vuosikymmenten ajan Lohjan kaupunkikuvaan kuulunut maamerkki, jonka merkitys rakentuu myös kaupunkilaisten kokemuksista ja rakennuksen paikasta osana kaupungin historiaa.
Näiden havaintojen pohjalta syntyi ehdotus Monkolan uudesta käytöstä. Vaikka rakennuksen toiminta kaupungintalona päättyisi, sen merkitys osana kaupunkia ja kaupunkilaisten arkea voisi jatkua uudessa muodossa. Konseptissani Monkolasta muodostuisi kaupunkilaisten talo, jossa yhteisöllinen asuminen, jaettavat työtilat, ravintolapalvelut sekä kaikille avoimet vapaa-ajan tilat muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden.
6.–7. kerros, asuntopohjavariaatioita ja esimerkkiasunto.
Rakennuksen säilyttäminen ei kuitenkaan yksin riitä. Jotta Monkola voisi jatkaa merkityksellisenä osana Lohjaa, sen täytyy löytää uusi suhde kaupunkilaisiin. Nykyisin suurelta osin suljettu rakennus avautuisi kaupunkilaisten käyttöön ja osaksi aktiivista kaupunkielämää. Olennaista ei ole vain sijoittaa erilaisia toimintoja saman katon alle, vaan luoda niiden välille yhteyksiä, jotka mahdollistavat eri käyttäjäryhmien luontevat kohtaamiset. Etätyöntekijä voisi pitää taukonsa kaupunkilaisten olohuoneessa, asukas kohdata naapurinsa yhteiskeittiössä tai ystävät kokoontua yhteisen harrastuksen äärelle. Rakennuksessa voisi myös valita rauhallisemman reitin omaan kotiin silloin, kun kohtaamista ei kaipaa. Yhteisöllisyys perustuu mahdollisuuteen osallistua, ei velvollisuuteen.
Rakenneleikkaus.
Monkolan suunnitelmassa on kyse yhtä rakennusta laajemmasta kysymyksestä: Miten rakennamme kestävää ja yhteisöllistä kaupunkia siitä, mitä meillä jo on?
Elinvoimaa ei aina tarvitse rakentaa tyhjästä, eikä rakennuksen elämän tarvitse päättyä sen alkuperäisen käyttötarkoituksen päättyessä. Kyse on merkityksellisestä rinnakkaiselon luomisesta kaupunkiympäristöön, uuden ja vanhan sekä uudistuneen vanhan rakennuskannan välille. Kun Monkola avautuu asumisen, työskentelyn ja yhteisen toiminnan paikaksi, sen merkitys voi jatkua uudessa muodossa. Kaupungintalosta voi näin tulla kaupunkilaisten talo, rakennus, jonka historia säilyy ja jonka seuraava kerros rakentuu yhdessä sen käyttäjien kanssa.
Suvi Heinonen
Kerroksia kaupungissa – Monkolan mukautuvan uudelleenkäytön potentiaali yhteisöllisyyden, kestävyyden ja kaupungin elinvoiman tukena
Aalto-yliopisto, Arkkitehtuuri
Työn valvoja: Apulaisprofessori Antti Lehto
Tuomariston arvio
Raikkaasti ja varmaotteisesti tehdyssä lopputyössä arkkitehdin suunnitteluvälineitä on sovellettu oivallisella tavalla. Käyttöikänsä päähän tulleen Lohjan kaupungintalon kehittämistä kaupunkilaisten taloksi tarkastellaan mukautuvan uudelleenkäytön näkökulmasta, jossa eri käyttäjäryhmät kohtaavat asumisen, työtilojen ja palveluiden parissa.
Hybridikonseptia soveltavassa työssä raskasrakenteinen toimistorakennus saa kruunukseen samansuuruisen, kevyemmällä puurakennetekniikalla toteutetun korotuksen. Nykyisen puuteollisuuden mahdollistamat rakenneratkaisut on hyödynnetty erittäin onnistuneesti uudessa arkkitehtonisessa kokonaisuudessa, jossa rakennuksen vanha identiteetti säilyy osana päivitettyä ilmettä. Rakennuksen uusiutunut ristimuoto kohoaa kutsuvaksi maamerkiksi yhteisöllisyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen keskuksena.
Rohkea työ perustuu huolellisesti tutkittuun teoreettiseen osioon sekä selkeään ja viimeisteltyyn suunnitteluratkaisuun. Tilojen käyttötarkoituksen muutokset, eri käyttäjäryhmien tarpeet sekä tilahierarkiat on taidokkaasti huomioitu osana yksityisen ja julkisen tilan käytön ratkaisuja. Varsinkin ansiokkaasti mietityttyjen asuntopohjien vaihtoehtoiset huonejärjestykset sekä mahdollisuus tarvittaessa liittää asuntoihin lisähuone antavat uskoa asuntosuunnittelun tulevaisuuteen.
Ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmat yhdistyvät kokonaisuudessa yhteisöllisyyden ja kaupunkikeskustan elävyyden tukemiseen. Työ on harvinaisen ilahduttava kannanotto resurssiviisauden puolesta keskusteluun purkamisen vaihtoehdoista.
Suvi Heinonen
Suvi Heinonen valmistui arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta. Hänen kotikaupunkinsa Helsingin jatkuva muutos on herättänyt hänen kiinnostuksensa siihen, miten rakennettu ympäristö muovaa tapaamme elää, liikkua ja kokea ympärillämme olevia paikkoja. Erityisesti häntä kiinnostaa kaupungin ja rakennetun ympäristön kerroksellisuus: miten uusi ja vanha rakennuskanta kohtaavat ja miten niiden välinen vuoropuhelu voi synnyttää elävää, merkityksellistä ja ajallisesti kestävää kaupunkiympäristöä. Piirtäminen on Suville keino havainnoida ympäröivää maailmaa ja jäsentää ajatuksia.